Kerroin pari päivitystä sitten kuinka Juho on kyllästynyt satukirjoihin ja olen siksi kehitellyt iltasadut itse. Nyt olen hoksannut, että pojassa on sopeutumiskykyä vaikka muille jakaa. Eilen sanoin, että on kaksi vaihtoehtoa; joko katsomme iltasadun sijasta kuuta ja tähtiä tai luemme jonkun tutun sadun. Juho tahtoi tuijottaa avaruutta. Sehän käy hyvin. Olen aina kärsinyt unettomuudesta, ja mitäs uneton muuta tekisi kuin tuijottaisi tähtiä. Monia tarinoita olen avaruudesta keksinyt.

Kun vauva meni nukkumaan, majoituin Juhon kanssa olohuoneen sohvalle tuijottelemaan taivasta. Juho väitti, että kuulla ja tähdillä on kylmä. Minä väitin, ettei ole, koska kuu ja tähdet vetäytyvät pilvipeiton taakse lämpimään jos niitä viluttaa. Jani tiesi kertoa, ettei lentokoneellakaan ole niin kylmä kuin Juho epäili, koska lentokoneisiin laitetaan ainetta, joka estää jäätymisen. Ja jokaiselle tiedoksi: kuulla oikeasti on hymyilevä naama. Katsokaapas vaikka.

Kävi muuten vallan hyvin iltasadusta.