16.9.08

Sodankylä.

                       1913369.jpg

Tämä kuva ei kerro koko totuutta. Sumua oli enemmän. Näkyvyys noin 50 metriä. Sumu hälveni lähempänä keskustaa. Eipä ollut Sodankylä juurikaan muutamassa vuodessa uudistunut.

                 1913375.jpg

         1913379.jpg

                    1913383.jpg

         1913385.jpg

                       1913392.jpg

Sisälle ei päässyt, mutta tirkistelin. Enpä ole koskaan vanhassa kirkossa käynyt, joka ei näyttäisi kolkolta ja aavemaiselta.

                   1913402.jpg

Tässä vaiheessa Juholle iski matkastressi. Yritti vandalisoida hautaristejä kuin mikäkin satanisti ja käytti hautakumpuja tramboliinina. Otin pojan puhutteluun ja selitin haudanvakavana, että siellä makaa kuollut ihminen, ei saa hyppiä tai herättää vainajan. Minulla on tällaisia dramaattisia opetustapoja, joihin moni tietävämpi varmasti puuttuisi vahingollisina ja paheellisina. Mutta pitäähän pojalle opettaa henkimaailman asioita jo pienestä pitäen. Kasvatan jätkästä syvällisen nuoren miehen, joka pelkää kuollakseen poroja ja hautausmaita. Sitä paitsi, elämä on hauskempaa, kun on draamantajua.

Kaikkein pahimmat turistirysät vältimme tarkoituksella. Ajoimme kyllä Pyhätunturin kuvetta, mutta Hotelli Luoston pihaan pysähköity Dannyn keikkabussi oli sietokyvyllemme liikaa, siispä pyyhälsimme kohti kotia suuremmin pysähtelemättä. Siinä vaiheessa kelikin kävi pilviseksi.        

         1913754.jpg

Matka loppui auttamatta kesken. Ensi kerralla on jatkettava Norjaan, että olisi edes vähän nuutunut olo reissun jälkeen. Nyt tuskin huomasin, että matkalla kävimme. Mutta mukavaa oli silti. Kotiin ajeltiin syrjäisiä teitä ja haaveilimme asumisesta keskellä ei-mitään. Joka toinen talo oli autiotaloa ja niin herkullisesti remppaa vailla. Jani tosin ei tästä remontoimisesta ole niin innoissaan.