Tänään kävin penskojen kanssa Torniossa kylässä ja pääsin leikkimään tietokoneneroa ja taksikuskia. En ole aikoihin ajanut minkäänlaisessa kaupungissa, edes Tornion kaltaisessa pikkucityssä, joten seikkaileminen tuntemattomilla kaduilla ei tuntunut kivalta. Poliisejakin oli liikenteessä pilvin pimein.

Yritän sopia tälle viikolle myös toista visiittiä Tornioon. Nappaisin kemiläisäidin kaveriksi Eurokankaaseen sisustuskankaita katsomaan. Kylläpäs kuulostankin keski-ikäiseltä tädiltä... Etsin verhoilukangasta kulmasohvan muotopuoliselkäpehmusteeseen (yhdyssanahirviö) ja säästyisin yhdeltä erilliseltä kyläreissulta jos saisin yhdistettyä kaksi hupia.

Olen innostunut myös elvyttämään vanhaa kirjeenvaihtoharrastustani. Olin nuorempana kova kirjoittamaan perinteisiä kirjeitä, mutta hyvä harrastus jäi sähköpostin ja muun tohinan jalkoihin. Nyt olen etsinyt uusia kirjeystäviä ja yhden jo löysinkin. Olen aivan varma, että etanapostista tulee joku kaunis päivä vielä uusi muotivillitys.

Pyysin myös lisäinfoa kehitysvammaisten lyhytaikaisen perhehoitajan toimesta. Kyse on siis siitä, että ottaisimme kehitysvammaisen lapsen/nuoren/aikuisen kotihoitoon esim. 1-2 viikonloppuna/kk. Tuskin siitä mitään ihmeellistä rahallista hyötyä saa, mutta olisi hienoa jos lapset oppisivat pienestä pitäen arvostamaan kaikkia ihmisiä tasavertaisina. En lupautunut mihinkään. Ajatus kyllä kiehtoo. Janikaan ei (ainakaan ääneen) kehdannut ideaa lytätä. Täytyy pohtia.