Nyt tuli mitta täyteen. Olen noiden koirien rähinöintiä sivusta seurannut, siihen millään tavalla puuttumatta. Viime aikoina tappeluista on tullut rajumpia. Paljon pahempia kuin karvojen pörhistelyä, ärinää ja painimista. Siihen en ole puuttunut. Koska kumpikaan ei ole päässyt selvästi pomoksi, ovat tappelut äityneet viikko viikolta rajummiksi ja tänään ottivat yhteen niin pahasti, että Juho, joka oli toisella puolella pihaa, pelästyi tosissaan ja alkoi tavoistaan poiketen itkeä. Jouduin jälleen puuttumaan peliin. Viime päivinä nämä puuttumiset ovat olleet valitettavan yleisiä. 

Koirat eivät lopettaneet toistensa tappamista, vaikka karjuin kuin mielipuoli, menin puremien uhallakin seisomaan niiden väliin ja raahasin Daisya niskavilloista verannalle. Lopulta oli pakko päästää Daisysta irti, koska se ei voinut otteessani puolustautua Viivin hyökkäyksiltä, enkä minä saanut Viiviä lopettamaan, kun oli kädet täynnä Daisya. Lopulta sain Daisyn verannan portin taakse. Ärisivät toisilleen jopa portin raoista, mutta sentään käskyt menivät jo perille.

Älkääkä ymmärtäkö tätä niin, että Viivi olisi syypää. Päinvastoin, se on Daisy, joka aloittaa. Epäiltävästi siksi, että on tähän asti ollut useammin altavastaaja, eikä lakkaa haastamasta ennen kun on päässyt niskan päälle. Eli, tasavahvoja kuin ovat, tuo riitely tulee muuttumaan veriseksi, jos sitä ei saa loppumaan. Juhon takia en viitsisi ottaa sitä riskiä, että koirat hyökkäävät toistensa kimppuun silloin, kun Juho seisoo tulilinjalla - ja Juhohan on jatkuvasti tulilinjalla. Nyt olen siis vakavasti miettinyt, kummasta olisin valmis luopumaan. Kunhan Jani tulee töistä, otan asian esille.

Arvaan kyllä, että Jani tahtoisi pitää Daisyn, koska se on rauhallisempi ja helpompi, eikä vaadi jatkuvaa hihnassa lenkitystä. Niin, ja se on koira, johon on satsattu enemmän rahaa. Itse puolestani olen kuitenkin enemmän Viivin kannalla, koska Viivin kanssa on paljon hauskempaa käydä lenkillä, se kävelee rivakasti, pysyy vapaana juoksutettaessa lähempänä ihmistä, tottelee paremmin, eikä takapihalta karatessaankaan ilman yllykettä karkaa etupihaa kauemmas. Siihen on satsattu enemmän aikaa ja sen eteen tehty jumalaton työ. Niin pirun hankala se pentuna oli.

Molemmat ovat aivan mahtavia lasten kanssa. Vaikka toisilleen ovat tosi pahasisuisia, Juhon ja vauvan suhteen on aivan eri meininki. Jannenkin naamaa tunkevat kilpaa nuolemaan, vaikkei vauva vielä osaa niitä helliä. Jaa'a... kumpi siis jää? Molemmissa on puolensa. Viiviin olen enemmän kiintynyt, mutta pidemmän päälle Daisy olisi parempi vaihtoehto. Sen kun voi jättää huoletta ulos useammaksikin tunniksi. Viiville on hankittava hoitaja lyhyemmänkin poissaolon ajaksi.

Tahtoisin pitää kaksi koiraa, mutta kahta narttua en enää ikinä uskaltaisi kokeilla. Mitään ei ole lyöty lukkoon, ollaanpahan tiukassa tilanteessa.