Mies on leikkimielisesti (tai ota tuosta selvää, onko se ollut leikkiä) haaveillut kivipuutarhasta, jossa ei olisi minkäänlaista ruohonleikkuuta tai haravointia - eikä skitso eukko saa mahdollisuutta mielenvikaiseen puutarhasuunnitteluun. Eipä aikaakaan, kun emäntä patistaa peruuttamaan Nallen (peräkärry) kiviröykkiöitten keskelle ja etsimään haluamansa sorttisia kiviä... ja lisää kiviä... ja vielä kerran kiviä. Ei kai se perhana meinaa tosissaan sitä kivipuutarhaa?

No, ehkä en ihan puhtaasti kiveä ja hiekkaa, mutta ajattelin tehdä luonnonkivistä, joita täällä on vaikka muille jakaa, polut takaverannalta grillille ja toisen polun marjapensaiden ja suunnitteilla olevien kukka -ja pensasistutusten keskelle, johon olen jo väsännyt kivilaatoista alustan parille tuolille. Aurinkovarjo oli ensimmäinen suunnitelma, sittemmin pohdimme katosta, lopullinen ratkaisu on edelleen iso kysymysmerkki. Etsin myös pienempiä kiviä koristamaan kukkapenkkejä, niitä monivuotisia väsäelmiäni, joita en ole vielä ehtinyt saada valmiiksi. Eipä täällä ole vielä taimiakaan myynnissä, joten aikaa kyllä on. Marjapensaita tulee lisää. Lumipalloheisi ja pari ruusupensasta. Tänä vuonna intoilu alkoi vähän myöhemmin, koska vauvan kotiutuminen vei energiaa, mutta nyt onkin touhu tuttuun tapaan karannut täysin käsistä.

Jos blogi ei päivity, johtunee se siitä, että ryven kainaloitani myöten mullassa ja kananpaskassa tai ompelen taas uutta kastemekkoa, koska tuo neulottu kutistuu silmissä... tai Janne kasvaa silmissä. Jos olisin arvannut ristiäisten siirtyvän näin myöhäiseen ajankohtaan, olisin koristellut koltun Lainapeitteestä.