Tätä lenkkeilyn ihanuutta... Koska koirat stimuloivat toisiaan käyttäytymään huonosti, kokeilen lenkittää ne eri päivinä. Yksin talutettavina ne ovat melko moitteettomia, jos ei toisia koiria tule vastaan. Viivin kanssa pärjää hyvin silloinkin, mutta Daisya näihin kohtaamisiin vasta opetetaan, eikä sitä koulutusta voi tehdä jos Viivi on mukana. Viivi, joka kuuntelee käskyjä ainoana talutettavana, heittäytyy tosi hankalaksi jos Daisy haukahtelee vieraille. Lisäksi molempien taluttaminen on pirullista, koska niillä on aivan eri rytmi ja kun yhtä joutuu hoputtamaan, toista on alituiseen toppuuteltava. Viivi käy ylikierroksilla, kun kilpailija on rinnalla, joten sitä voi joutua komentamaan kovastikin. 

Koska molemmat saavat juosta takapihalla vapaasti, ei ole kuolemanvakavaa, vaikka saavatkin lenkin vain joka toinen päivä, joskin yritän tätä epäkohtaa korjata. Tänään oli menossa kokeiluni ensimmäinen kierros: eilen kävi lenkillä Daisy, tänään Viivi. Kotiin jäävän ulina raastoi sydäntä, mutta minkäs teet. Eilen tuskastuin Daisyyn, joka oli vielä tavanomaistakin hitaampi. Kun ADHD-Viivi ei hössöttänyt, Daisy kuvitteli voivansa nautiskella urosten hajumerkeistä kaikessa rauhassa, mutta ei. Ärsyttävä emäntä vaati vauhdiksi 6km/h. Etanalle tämä oli silkkaa kidutusta. Sen naamasta näki, kuinka sitä vitutti joka kerta, kun kiskaisin karvaturvan pientareelta. Meillä on fleksit sitä varten, että koirat ehtivät haistella, mutta nähtävästi lapinkoirat ovat perusluonteeltaan flegmaattisia. Ainakin tämä meidän supi vaatisi vähintään 5 minuuttia jok'ikisellä multakököllä.

Nyt, kun Viivi oli vuorossa, arvasin tahdin täysin päinvastaiseksi ja sitä se oli. Viivi ei haistele, liekö piirre noutajalle luontainen? Se hölköttelee tasaisen rivakasti ja vain harvakseltaan viistää kuonollaan maata ja silloinkin lähes aina vauhdissa. Tämä sopii minulle. Koska Viivi ei hössötä jos on lenkillä ilman kaveria, sen vauhti on pelkkää plussaa. Ei tarvitse komentaa, kun ei yritäkään kipittää niin lujaa, että fleksin mitta loppuu kesken, muttei myöskään jää maleksimaan. Vääntää kakatkin niin nopeasti, ettei yleensä tarvitse pysähtyä odottamaan. Tahti myös sopii Viiville oikein hyvin. Se nauttii hihnassa kävelystä paljon Daisya enemmän ja tavallaan voisikin Daisylta jättää kokonaan nämä kyläkierrokset ja juoksuttaa sitten illalla vapaana metsässä, mutta käytännössä ei. Daisyn on saatava perusoppi tästäkin ja hihnassa kävely on myös hyvä muistutus siitä, että ihminen on pomo.