Tässä kuva tämän päivän hankinnasta (ryppyisenä tosin). Joku on ilmeisesti sujauttanut kahviini tabuja.

                  1471505.jpg

Kävin Eurokankaassa ja Janin kauhuksi toin tuollaista kivaa kangasta, jonka jo ennätin pöytäliinaksi ompelemaan. Koska kaste suoritetaan kirkossa, ei kaiken tarvitse olla - ainakaan minun nähdäkseni - niin puhtaan valkoista ja neitseellistä kahvitilaisuudessa, siispä etsin vartavasten kangasta, joka on keväinen ja pirteä. -------- Häiriintyneessä olotilassa ei kannata lähteä kangaskauppaan. -------- Ihan tosissaan pidän tuosta kankaasta, vaikka yleensä moinen värikirjo yhdistettynä valtaviin kuvioihin saa aikaan vähintäänkin henkisen ylenannon. Huvittavaa kyllä, kevät saa minut valitsemaan sisustustekstiiliksi tuon, mutta omassa vaatetuksessani on meneillään erittäin synkkä ja musta kausi. Jakomielisyyttä havaittavissa.

Jakomielisyyteni ilmeni myös näin... Ajattelin tehdä toisen pöytäliinan tällaisesta (ehkä enemmän verhoihin sopivasta) kankaasta:

                 1471546.jpg

Värit eivät selvästi erotu, koska hirveän kirkas auringonpaiste häiritsee, mutta sikäli mikäli silmänne pelaavat varmasti näette, etteivät nuo kaksi kangasta sovi toisiinsa lainkaan. Tiesin tämän oikein hyvin kankaita valitessani. Ostin ne silti. Tiesin myös, ettei kumpikaan kangas sovi laisinkaan meidän olohuoneen verhoihin. Siitäkin huolimatta...

Totesin myyjälle, että tarkoitus oli valita värikästä kevään kunniaksi, mutta epäilen suuresti, ettei ukko tule tästä valinnasta pitämään. Myyjä kertoi, että hänen (jostain kumman syystä ENTINEN avomies) valitti aina, kun verhokankaat maksavat niin paljon, mitä merkitystä sillä on, mitä ikkunoissa roikkuu. Seuraavan kerran ikkunoita pestessään emäntä olikin ripustanut ikkunoihin isännän kalsareita - "kun se nyt miehen mielestä oli ihan sama". Eipä enää mieskään sen koommin ruikuttanut.