Taas on paistanut aurinko ja ollut loistava keli ulkoilla. Minähän en muutoin aurinkoa tarvitse, mutta aurinko tarkoittaa pakkasta eli ei ole liukasta, eikä Juho tarvitse kumipukua toppahaalarin päälle. Juho oli ensin tosi innokas pihalle, mutta kun muisti, että ulkoutuminen pitää sisällään myös vaaterumban, jouduin vähän houkuttelemaan kottikärryillä ja lapioilla. Tästä kauhomishommastaan tuo jaksaa aina innostua...

1348698.jpg 1348699.jpg

Lähdin samalle lyhyelle lenkille, joka eilen riipi lonkkaa ja reisiluuta. Tällä kertaa otin hurtat mukaan. Koirien ulkoilu on ollut viime aikoina runsasta, mutta rajoittunut pitkälti takapihalla temuamiseen, koska lenkillä en yksin selviä tämän mahani kanssa, mikäli tulee ongelmatilanteita. Arvata siis saattaa, että saivat julmetun sätkyn, kun vedin valjaat esiin. Ongelma meinasi tulla heti kättelyssä, kun lähitalon sakemanni lähti meitä seuraamaan. Siinä talossa on aina portti auki ja usein kaksi saksanpaimenkoiraa vapaana pihassa. Kerran on niistä toinen lähtenyt perään ja siinähän nökötettiin avuttomina kahden riehuvan koiran ja lastenrattaiden kanssa, kun kutsumaton vieras teki tuttavuutta. Onneksi tämä toinen tajusi jättää tutustumisen jälkien haisteluun.  

On ne vaan komeita nuo Älli ja Tälli. Järki ei päätä pakota, mutta joskus se harmittaa vähemmän, joskus enemmän. Tänään järjen puutteesta ei ollut juurikaan haittaa.

                             1348684.jpg 

                  1348687.jpg     1348690.jpg

Daisysta otetut kuvat ovat edelleenkin tätä luokkaa:

                               1348696.jpg

Itse olen ainakin vielä tolpillani. Kävellessä tuntui ihan hyvältä, mitä nyt viimeisellä puolella kilometrillä piti hidastaa vauhtia, kun tuli niin karmiva tuska alavatsaan. Kipu tuntuu edelleen, kun liikun, mutta ei tämä ole mitään eiliseen verrattuna.