Jannen bilirubiinit nousussa, mutta sanoivat, että käytännössä nousu 271:stä 285:n ei ole nousua vaan arvo on samassa kuin ennenkin. Minulle se kuitenkin on yhtä kuin huonoon suuntaan menemistä. Ärsyttävää! Sunnuntaina yhdeksältä jälleen pistettäväksi. Ehkäpä tähän tottuu.

Tänäänkin käytiin lenkillä. En pääse yli siitä, kuinka mahtavaa on taas liikkua! Nyt käveltiin jo perinteinen kuuden kilometrin lenkki. Tosin lenkki meinasi jäädä tekemättä. Kun oli saatu lapset ja koirat pihalle, ja kävelty ensimmäiset pari sataa metriä, muistin, että unohdin kännykän kotiin ja Juho oli laitettu pihalle nälkäisenä. Nyt, kun syöminen ei enää tahdita päivää vaan päivä saa tahtinsa vauvan rytmistä, on tätä unohtelua tapahtunut enemmänkin. Juho ei itsekään ymmärrä nälkäänsä ajoissa. Osaa kyllä tarpeen tullessa pyytää ruokaa, mutta kesken lenkin ei jääkaapille pääse. Siispä Jani jatkoi matkaa sirkuksen kanssa ja minä lähdin hakemaan puhelinta (odotin soittoa sairaalalta) ja Juholle pientä välipalaa, jonka poika sai mussuttaa rattaissa.

Hetki sen jälkeen, kun olin uudelleen saavuttanut muut, alkoi parahtelu. Janne päätti olla jälleen kerran nälkäinen - tai kuumissaan - mistä tuota tietää. Piti kääntyä kotiin ja käydä syöttämässä vauva ja keventämässä turhan tuhtia vaatetusta. Sitten lähdettiin toiselle, tällä kertaa onnistuneelle, yritykselle.    

Olen kohta samassa painossa kuin olin ennen raskautta. Neljätoista kiloa tuli raskauden aikana ja nyt ylijäämää on jäljellä vain 1,5kg. Siitä olisi kuitenkin tarkoitus vielä pikkuhiljaa pudottaa, jos pääsisi edes vähän lähemmäs niitä lukuja, joissa olin joskus taannoin. Saas nähdä. En viitsi moisesta stressata. Jani teki sämpylöitä (meillä leipoo myös mies, vaikka olikin seurusteluaikoinamme äärimmäisen leipomisvastainen), joten on kiduttavaa syödä vain yksi, kun on niin hyvää.

Ihmettelen muuten kovasti, mikä imettämisestä muka tekee helppoa ja vaivatonta? Olen jo tässä vaiheessa lopen kyllästynyt koko touhuun. Kesällä on varmasti kätevää, kun ruoka on aina sopivan lämmintä ja valmiina tarjottavaksi, mutta näin talvella ei siitä ole mitään hyötyä. Ei voi imettää autossa, kun on pitänyt pukea vauva jumalattomiin toppavaatteisiin, jotka toimivat tehokkaasti muurina suun ja rinnan välissä. Matkalla on mentävä huoltoasemalle ja odotettava, kun vauva mussuttaa, vaihdella siinä sitten rinnalta toiselle ja luoda murhaavia katseita kohti kyttääviä pappoja. Omia syömisiäänkin on varottava, ettei aiheuta lapselle vatsavaivoja. Pulloruokinnassa jotuuu ravaamaan huoltoasemilla, mutta sentään syöttäminen käy rivakammin. 

Tähän loppuun kuva-arvoitus. Mikä ihme tuo on?

1415982.jpg

Vihreä aave? Hattivatti? Luomuteräsmies?

Ei, kun Juho! Mummolasta saamassaan kylpytakissa, joka vielä on pojalle vähän liian iso. Hyvin tuo näyttää viitassaan viihtyvän. 

1416006.jpg