Niin näytti katti kuin olisi masturboinnista kärähtänyt! Nemi, joka ei ole kuulema suostunut koskemaan kissan kuivaruokaan, nökötti nolona Latz -kipon edessä ja esitti syytöntä, mutta minäpä ihan omine korvineni kuulin, kuinka naukujainen rouskutti raksuja! On tuo täälläkin käynyt pöydiltä anastamassa, niin kuin kuulema teki edellisessä kodissaan purkkimuonattomina päivinä, mutta meilläpä jää moisten kolttosten saaliit niin mitättömiksi, ettei niillä mahaa täytetä. Koirien takia ruokaa ei jätetä pöydille edes väliaikaissäilytykseen, sen on Nemikin nopeasti huomannut. 

Olen väliaikaisesti vähentänyt tuoreen kissanruoan antamista entisestään, eikä sitä ole koko Nemin 1.viikon aikana annettu kuin yhtenä päivänä + eilen annettu lämminruokamaistiainen. Ajatuksena on, etten ole eläessäni kuullut terveen eläimen näännyttävän itseään kuoliaaksi. Jossain vaiheessa nälkä iskee ja kun se iskee, sen on PAKKO syödä raksuja. Tuoreen lisäruoan säännöllinen antaminen palaa kuvioihin vasta, kun Nemi suostuu syömään myös raksuvälipaloja. Nyt hermoilun loputtua sen ruokahalu on tehnyt näyttävän paluun. Eilisillan kerjäsi ruokaa naukumalla ja hyppimällä pöydillä (en siedä pöydillä hyppiviä eläimiä, joten välillä on päässyt manaus tai pari höystettynä erityisen äreästi karjaistulla kirosanalla), mutta kun mitään ei annettu, eikä pöydiltä herunut, se kai lopulta kyllästyi paastoamiseen. Ei se montaa raksua rouskuttanut, mutta alkuhan tämäkin on. Eikä sen hampaissa ole mitään vikaa. Sain sen tuta nahoissani, kun erehdyin selättämään sen leikkipainiin.  

Muutenkin Nemi on jo paljon rohkeampi. Uskaltaa jopa tämän tulevan ipanan pinnasänkyyn nukkumaan ja käyskentelee hakevasti meidänkin sängyssä, mutta Leevin valta-asema on niin vahva, ettei sillä ole rohkeutta yrittää siihen pidemmäksi aikaa. Sen sijaan Juhon vieressä nukkuisi mieluusti vaikka koko yön, muttei voida moiseen suostua. Kyllä se tosiaan on lapsiin perusteellisesti totutettu.