Kirjoitin tänne aiemmin, että Jani menee työhaastatteluun. No, menihän se, ja tänään oli jo ottamassa työn vastaan. Irtisanoutumista nykyisestä paikasta vaan ei otettu tosissaan, tarjottiin vastaavasti 2-vuorotyötä. Työajat tosin aivan perseellään. Työaikojen -ja matkojen takia minä jäisin taas vangiksi kotiin ilman autoa. Ajoin ajokortin nimenomaan, jotta pääsisin neljän seinän sisältä ja voisin hoitaa asiani ilman Janin vaivaamista. Nyt on päädytty tulokseen, ettei työpaikka vaihdu, mutta minun on löydettävä jostain oma auto. 

On tuossa nykyiseen paikkaan jäämisessä etujakin, joskin ne hyvät puolet olivat vähällä kumoutua negatiivisten puolien vahvuuteen. 

Juuri nyt Juho on niin kiukkuinen, ettei mistään tule mitään. Ei edes leikkiminen onnistu. Kitisee koko ajan. On ollut viime päivät jostain vihainen ja hermoillut, itkeskellyt paljon, enkä tosiaan ymmärrä miksi. Ei niinkään päivällä. Päivisin on melko normaali. Eilen tosin jotenkin alakuloinen. Siihenkään en löytänyt mitään syytä. Mikään sitä ei oikein innosta, ei naura ja kujeile niin kuin ennen, ja iltaisin on todella kiukkuinen. Aivan kuin olisi lopenväsynyt koko ajan. Ei ole kipeä, tai jos on, se on joku mysteerinen tauti, joka ei näytä mitään merkkejä. Syliin pyrkii taukoamatta. 

Ei meillä mitenkään korosteta tätä vauvankaan tuloa, joten tuskin kokee sen takia mitään stressiä, mutta voisiko tuo silti ahdistua jo etukäteen? Outoa.