Kissat eivät enää ole verivihollisia, vaikka vieläkin Hienohelma osoittaa mieltään. Tänään nähtiin ensimmäinen kerta, kun tulokas ei sähissyt Leevin tullessa paikalle. Siitä rohkaistuneena houkuttelin kissat avoimeen maastoon niinkin perinteisellä taktiikalla kuin ruokalahjuksella.

1265473.jpg

Tämän jälkeen Hienohelma jopa yritti (sähinän jälkeen) puskea Leeviä, joka valitettavasti kääntyi omille teilleen ennen osumaa. Olen tartuttanut kissoihin toistensa tuoksuja. Leevi ei edelleenkään ole moksiskaan mustasta kaveristaan, mutta tulokkaalla on turvallisempi olo, kun turkki tuoksuu samalta kuin uusi ympäristö. Yhtään kertaa en ole sen naukumista kuullut, joten nähtävästi shokki on ollut niin täydellinen, ettei edes entiseen kotiin muista kaivata. Se ei myöskään pyri ulos, kun ei ole moiseen tottunut, mikä on iso helpotus. Sitähän ei voi ennen leikkausta ja sopeutumista mihinkään päästää. Varaan ajan leikkauspöydälle heti, kun tulee juoksulleen.  

Viivi ja Hienohelma (pakko keksiä joku Leeviin rimmaava nimi) tekivät illalla tuttavuutta. Viivi oli tietenkin tohkeissaan, kissa vähemmän innostunut. Se tosiaan pelkää koiria, mutta uskalsi vierestä kuitenkin kurkkia - ja sähistä - eikä lähtenyt karkuun. Daisy ei ole tainnut vielä Leevin siskontyttöä nähdäkään.

Juhon kanssa Hienohelma on kuin paita ja persaus.