Tänään oli se etukäteen kammoamani ajokoe, mutta huomasin heti alkuun kaikkein pahimman pelon turhaksi. 15.15 ei ollutkaan totaalisen pimeää, joten vältyin valojen aiheuttamalta migreenikohtaukselta. Pienintäkään päänsärkyä ei päässyt syntymään. Särkyhän alkaa nimenomaan silloin, kun on täysin pimeää ja kakofoninen valomeri liikkuu ja vilkkuu pään ympärillä. Kun tajusin, ettei pilkkopimeää ennätä tulla, ei sitten edes jännittänyt... siis ENNEN ajoa. Heti, kun istuin kuskin paikalle, iski järkyttävä paniikki, vaikka katsastusmies oli lupsakka ja rento.

Välittömästi, kun lähdettiin konttorin pihasta, jökkäsi kaasu, ja jouduin melkein pysähtymään tien reunaan. Myöhemmin, kun ajettiin kotiin, se teki Janille aivan saman ja joku syykin siihen löytyi, mitä en nyt jaksa, saati osaa, selittää. Muuten ajo meni ihan hyvin, mitä nyt tein aivan käsittämättömän, jännityksestä johtuvan vaihteenvaihto -mokan, päästin sanan "perrrse!" ja "perrrkle!" ja "mitä *ittua!"<- ihan alkukirjaimella varustettuna (ups... olen kyllä vähentänyt kiroilua PALJON), joihin onneksi suhtauduttiin pelkääjän paikalla huumorilla, ja myönnettäköön, että manasin kanssa-autoilijoita liikenneympyrässä (kun ne IDIOOTIT EI NÄYTÄ VILKKUA!!!). Lisäksi intouduin väittelemään katsastusmiehen kanssa erinäisistä asioista, kuten nopeudennäyttäjän mittavirheestä (onko sitä vai eikö sitä ole), onko Jyväskylä Keski-Suomessa vai ei jne., ja saatoinpa siinä sitten kuulostaa hivenen suuttuneeltakin, koska en ollut ehtinyt juoda kahvimukillistani loppuun ennen konttorille ajoa, enkä koskaan ole hyvällä tuulella, jos en ole saanut nauttia kofeiiniannostani rauhassa. En saanut saarnaa näistä. Jani oli kyllä varoitellut siitä kielenkäytöstä, mutta kun ajaminen herättää aina sisäisen ärripurrini. Ja luontainen asenneongelmahan minulla on aivan kaikessa.

Sen sijaan sain huomautuksia siitä, etten tarkista tarpeeksi vasemman puolen kulmaa kaistaa vaihtaessa, en seuraa tarpeeksi peilejä, en tarkista kyllin ajoissa muuta liikennettä ympyrään ajettaessa ja... kuten arvelinkin: niistä ajonopeuksista, etenkin risteyksiin tultaessa. Eräissäkin liikennevaloissa pelkääjä (taisi oikeasti vähän pelästyä) varoitti väistettävästä autosta, totesin, että "joo, niin tulee" ja painoin kaasua. Kun risteys oli ohitettu, selitin, ettei sitä ollut mitään järkeä jäädä odottelemaan, kun tuli niin hitaasti. Setä sanoi "no, niinhän se kyllä tuli...". Toisissa liikennevaloissa olin kääntymässä vasemmalle ja valo oli palanut sen verran kauan vihreää, että ajattelin vähän kaasuttaa, jotta ehdin ennen vaihtumista. Ehti se sitten keltaiseksi jo mennä ja oli siinä ja siinä, olisinko ehtinyt pysähtyä vai en, mutta koska oli liukasta, ajattelin, että jarruttaminen olisi vain johtanut seisahtumiseen keskelle vastaantulijan kaistaa, siispä painoin kaasua (kaasu on hirmu hieno keksintö, vielä, kun oppisi sitä jarruakin käyttämään...). Tämänkin kyllä selitin lupsakkaalle sedälle. Lupsakka setä mutisi jotain tyyliin "kyllähän siitä ehti".

Olin äärimmäisen huojentunut, kun lupsakka setä sitten totesi, että kyllä hän voi tästä kortin antaa. Meni kuulema oikein hyvin, kunhan ottaisin nuo pari edellä mainittua asiaa paremmin huomioon. Kuuntelin kiltisti ja olin erittäin onnellinen siitä, että juuri tämä kyseinen setä oli tullut pelkääjän paikalle... Ja siitä, ettei kukaan madellut edessämme moottoriliikennetiellä, kuten mies sen hienosti ilmaisi, ja usuttamalla usuttanut ohittamaan. Itse olisin sanonut "kahdeksankympin alueella", koska lupa painaa kaasua taajaman jälkeen oli niin valtaisa helpotus. Jouduin silti kyttäämään nopeusmittaria koko ajan, koska setä oli aivan satavarma, ettei mittarimme näyttänyt väärin, vaikka perustelin kantani tehokkailla, mutta turhan pienillä pappiksillamme (= pappamallin nastarenkaat). 

Siellä oli muuten liukasta. Sairaan liukasta. Meinasi perä vähän heittää... Ja tästä lähtien on opeteltava hallitsemaan tuota kaasujalkaa. Sen kuitenkin sanon, että Jani ajaa risteyksiin paljon lujempaa kuin minä. Tai sitten se on aistiharha. Pelkääjän paikalla vauhti tuntuu aina kovemmalta kuin kuskista itsestään.

Oli se vaan helpottavaa ajaa niin, ettei Juho istunut takapenkillä.