Enpä olisi aamulla arvannut, että velipoika poikkeaa kahville. Siis Keski-Suomesta. "Väli-Eno" oli parin kaverinsa kanssa ajelemassa Keuruulta Pylkönmäelle, mutta hetken mielijohteesta päättänytkin tulla tänne Lapin puolelle systerin luo iltakahville. Olen itse herkkä toteuttamaan spontaaneja mielitekoja, kaipa se on sitten sukuvika. Kyllä siinä silti meinasi naama venähtää, kun veli soitti Äänekosken korkeuksilta, että ovat tulossa Simoon, "tarjoatko kahvit?". Keli oli painajainen, silkka sonta lie ainoa, mitä ei taivaalta tuiskuttanut, muuten tuli räntää ja lunta ja luoja ties mitä, mutta niin vaan poikkesivat kahvilla ja lähtivät sitten aikansa istuttuaan paluumatkalle. Keli ei ollut porukan lähtiessä juuri aiempaa parempi ja vävynsä Nissania koeajamaan lähtenyt kuski, jonka alkuperäinen tarkoitus oli ajaa Keuruulta Pylkönmäelle, arvioi paluumatkaan kuluvan arviolta seitsemän tuntia. Noin 60km:n (edestakaisin 120km) koeajo venyi siis noin 600km:n (edestakaisin 1 200km) mittaiseksi. Kyllä tässä suvussa kukoistaa muukin kuin luova hulluus. Niin sitä pitää!