Tänään onkin sitten pakkauspäivä. Huomenna lähdetään puolenpäivän aikoihin ajelemaan kohti synnyinseutuja. Tarkoitus on olla illaksi mummolassa ja lauantaina, heti aamusta, Jani käy Hyvinkäällä hakemassa Hienohelman. Minä jään suosiolla Juhon kanssa odottamaan. Tämän mahan kanssa ei enää pidemmälle reissailla. Kunhan kissanhakija palaa, tehdään hyvin pikaiset sukulaisvierailut ja lähdetään ajamaan kotia kohti. Ideana on, että jäisi sunnuntai aikaa levätä kotosalla.

Myös vaatekauppaan pitäisi raahautua. Inhoan shoppailua varmaan vielä enemmän kuin Jani. Ainakin valitan siitä kovemmalla äänellä. Kirpputoreilla tykkään käydä, mutta niidenkään kiertelyyn en rupea ilman pätevää syytä, ja kierrellessäni kyllästyn todella nopeasti. Vaatekaupoissa laahustaminen on yhtä PIINAA. Kuvastoshoppailu kyllä on ihan kivaa, kun ei tarvitse hikoilla pukukopeissa. Tämä maha tuo muutoinkin raivostuttavaan - muka naisten intohimo, pah! - touhuun inhan lisämausteen. 

Ennenvanhaan kiersin vaatekaupat tasan kaksi kertaa vuodessa: ostin kerralla kesävaatteet ja kesäkengät yhdeksi kesäksi (vain pikkuostoksia tein kesän mittaan) ja kerralla syys -ja talvivaatteet+kengät syksyllä. Rahaa paloi kyllä reippaasti, kun osti kertaheitolla kaikki kausirievut, mutta voi sitä ihanuutta, kun ei tarvinnut ravata koko kesänä vaatekaupoissa! Paitsi sinä yhtenä kesänä, kun Hugo -vainaa syödä narskutteli kolme paria upouusia kesäsandaaleja. Se ei muuten kengistä välittänyt, mutta jos erehtyi uudet nahkakengät jättämään hampaiden ulottuville, se oli niiden popojen loppu.

Nyt on saatava housut sairaalakassiin, koska olen kitsastellut näiden lökämallien ostelussa ja kaikki nykyiset ovat käyttöhousuja, jotka takuulla heivaan rievuiksi tämän raskauden jälkeen. Jos sairaalakassiin saisi ostettua vähän vähemmän telttamallin urheiluhousut, niitä voisi sitten käyttää, kun taas pääsee kunnon lenkeille niiden eilisen kaltaisten laahustamisten sijaan. Kuten tästä saatoitte arvatakin; minä en äitiysvaatteisiin rahojani syydä, kun ei ole tarkoitus suurperhettä perustaa.

Janinkin pitää ostaa housut. Voi, tätä vahingonilon määrää!!! Takkeja sillä kyllä on. Sai taas työpaikaltaan uuden. Kun näin miehen ajavan pihaan uusi hieno firman takki päällä (kieltämättä ihan miehekäs), teki mieli huutaa. Ja kyllähän minä pari kirosanaa ukolle latelinkin. Ei minua toisen takkifetissi muuten harmittaisi, mutta kun moinen harrastus valtaa valehtelematta liki puolet isosta vaatekomerosta! Kysyinkin, mistä päästä heitetään vanhoja pois, kun kerran taas tuppaa uusia sisään. Kyllä tuo jostain uhosi luopuvansakin. Niistä takeista se ei käytä kuin muutamaa ja niistä muutamastakin on harmia kylliksi, saati sitten niistä kymmenistä komerossa roikkuvista. Takkeja, miettikää. Mikä JÄRKI!? Yhtä tyhjän kanssa kuin joidenkin eukkojen kenkäfetissi. En ymmärrä kenkiä, joten minulla on oikeus jo tasa-arvon vuoksi olla ymmärtämättä takkeja. En käsitä ihmisiä, jotka keräilevät turhaa tavaraa. Näkisittepä vaan, kuinka miehen silmiin nousee hullunkiilto, kun kuulee lauseen: "on tuolla yksi takki varastossa, olisiko sille teillä käyttöä?". Kaukaa viisas saa olla, mutta ei tarvitse liioitella.