Jani on syytänyt nyt viikon räkää, verta ja muita mystisiä eriteklimppejä. Nyt sille iski köhä, jota kutsuu jälkitaudiksi, vaikka hyvin tehokas tuo rääntuotto tuntuu edelleen olevan, tuskin on siis ihan heti ohi menossa. Toissayönä olin jo hyvin lähellä häätää sairaan miehen sohvalle nukkumaan tai lähteä sinne kiltisti itse, köhimisen, vinkumisen ja korinan kuuntelu otti niin hermoon. Kävi tuo hakemassa yskänlääkettäkin. Lääkkeen valinta oli ollut helppoa, kun avulias täti pääsi ihan omin korvin kuulemaan, kuinka Jani kröhi keuhkonkappaleita apteekin lattialle. Ei tarvittu sen kummempia selityksiä.

Juholla nenä valutti kaksi päivää. Sen koommin ei ole minkäänlaista sairastamista havaittu. Ei edes ulkoilua haitannut moinen pöpöily.

Minulla? Olisikohan se nyt päällä? En osaa varmasti sanoa. Eilen oli jotain pientä tunnetta kurkussa ja nenä oli tukossa, mutta yhtään kertaa ei ole ollut tarvetta niistää. Voihan se olla, että se on alkamassa. Tai sitten se päästää minut silkasta armosta näin helpolla. Tai on kyse mummin maankuuluista valkosipuleista, joita ei enää ole kuin pari kuivahtanutta kynttä sipulikorin pohjalla. Valkosipulia käytämme kuitenkin kaikki ja pääasiassa ruoan maustamiseen, sitä ei siis syödä pelkiltään ennaltaehkäisevänä lääkkeenä niin kuin teräsmuorimme tekee. Silti taudit pysyvät poissa, joten ei kai mausteena syöty vampyyrinkarkoitin sitten ihan tehotonta ole. Tosin, itse kyllä epäilen, että salaatilla on samanlaisia ennaltaehkäiseviä vaikutuksia. Se on ainoa, mitä minun ja Juhon ruokavaliossa on enemmän kuin Janin.

Pidänpä siis peukkuja, että tauti tekee U-käännöksen huomatessaan, että unettomuuden rääkkäämässä kehossani on aivan liikaa luonnon antibiootteja.