Eilen aloittelin viikkosiivousta, jonka tekeminen aiheuttaa koko ajan enemmän ja enemmän kolotuksia. Pakkasin myös lauantain reissua varten Juhon vaatteet ja suurimman osan omistani lähtövalmiiksi. Tänään siivotaan loppuun yhdessä Janin kanssa ja illalla on vielä tarkoitus tarjota täkäläiselle tuttavalle, 'J:lle', joulukahvit. Koska J ei kokkaa juuri mitään IKINÄ, leivoin aamulla kotiinviemisiä. Kai se on niin, ettei suutarin lapsella ole kenkiä, vai miten se sanonta menikään. J:n äiti kun on ammatiltaan kokki, eikä tämä kokin tytär itse kokkaa edes perusruokia, makaronin keittämistä lukuunottamatta. Ei kuulema edes pidä ruoanlaitosta. Eikä sitä ilmeisesti myöskään hallitse. Muinoin kahvipöydässä tyrkytti minulle puolipakolla lisää äitinsä tekemää kääretorttua sillä verukkeella, etten minäkään sitä niin usein saa. Teki mieli muistuttaa, että meillä saa kääretorttua aina, kun siltä tuntuu. Sen kun vaivaudutaan tekemään.

Minä en ole mikään mestarikokki, joten tyydyin tuttuihin leivonnaisiin. Tavallista pullaa omaan kahvipöytään, mantelitäytteellä J:lle sekä korvapuustin muotoon että vuokapullina tehtyinä. Kinkku-juustosarvista tuli taas kerran tököjä, mutta eihän se ulkonäkö makua pilaa. Niitä oli tarkoitus tehdä J:lle ja jättää osa itsellemme iltapalaksi, mutta niitä tulikin niin vähän, ettei meille jäänyt kuin maistiaiset. 

Tuulomantorttuja tein peräti kaksi. Piti tehdä perinteisesti raesokerilla koristeltu omaan kahvipöytään ja kukkasilla koristeltu J:lle, mutta lopulta raesokeri -versio olikin paremman näköinen, joten kakut vaihtuivat.

Tuulomantortun ohjetta metsästin kauan. Ohje on ollut äidilläni iät ajat, mutta mistään kirjoista, eikä edes googlettamalla netistä, löytynyt samaa ohjetta ainakaan tuolla nimellä, enkä koskaan muistanut äidiltä sitä tavatessamme pyytää. Sitten yksi päivä Jani kävi ottamassa paikallisesta lounasravintolasta kahvit mukaan ja toi sieltä kahvipullaksi torttua. Tivasin Janilta millä nimellä niitä oli myynnissä. Ei kuulema ollut mitään nimeä. Vaahtosin, että "NEHÄN ON NIITÄ TUULOMANTORTTUJA!!!". Ja siltä istumalta otin yhteyttä äitiini ja kysyin, onko se torttu joku täkäläinen leivonnainen, kun sitä täältä saa, ja tajusin vihdoin pyytää ohjetta myös itselleni. Ei siinä tortussa mitään maailmoja mullistavaa ole, mutta maku on niin jäänyt mieleen lapsuudesta, että sitä tekee toisinaan kovasti mieli.   

1147557.jpg

Kuvassa myös purkkeja, jotka kiikutan äidille jouluviemisinä. Niissä on paprikasalaattia, johon ihastuin, kun asuttiin vielä Keski-Suomessa ja Janin äiti antoi meille myyjäisiin tekemäänsä salaattia. Se oli niin hyvää, että piti ruinata ohje itsellekin ja tehtiin sitä sitten maistiaisiksi minunkin äidilleni. Siitä oli pidetty sen verran, että kelpasi tuliaisiksi tänäkin vuonna. Eipä tuota tule muulloin tehtyä kuin jouluna, kun niissä paprikoissa on niin jumalaton pilkkominen, mutta eilen illalla kun sitä yhdessä Janin kanssa silpottiin, tyhjeni yksi omaan käyttöön varattu purnukka jo samana iltana. Juhokin piti siitä niin kovasti, että söi lusikalla suoraan lasipurkista, vaikka muuten ei paprikasta ole koskaan pitänytkään. Voihan se olla, että nyt maittoi vain sen takia, kun näki isin kauhovan lusikoineen ja kaikkea sellaistahan on saatava, mitä muillakin on. Kahviakin poika kittaa mustana ja ilman sokeria suoraan mukista. Ei tietenkään anneta kuin hörppyjä silloin tällöin, mutta kai tuo joisi vaikka litran jos eteen työntäisi.