Tänään oli siis rakenneultra, joka paljasti, että raajat löytyivät sieltä mistä pitikin ja sisuskalutkin ovat kohdillaan. Myös sukupuoli paljastettiin. Itse olen toivonut poikaa, mutta suvut kaikesta päätellen haikailleet tyttöä. Olen kuullut, että kova pahoinvointi on uskomusten mukaan tytön merkki ja raskaus on muutenkin ollut aivan toisenlainen kuin Juhoa odottaessa, joten olen epäillyt sukujen toiveen käyneen toteen. Mutta ei! Niin vaan killuttimet näkyivät ja pojalta vahvasti näyttää! Sanoinkin jo äidille, että kyllä Juhon enojen ja sedän on nyt ryhdyttävä akanhankintaan jos tyttöjä tahdotaan, minusta niitä ei irtoa. Kerrotaan nyt niillekin, jotka eivät tätä tiedä: itse olen viidestä lapsesta ainoa tyttö, eikä Janillakaan ole kuin yksi veli. Muutenkin näyttää suku miespainotteiselta, joten tämä ei siinä valossa ole mikään yllätys. Itse olen niin poikiin tottunut, kun olen poikalauman keskellä kasvanut, että toinen poika on oikein ilahduttava uutinen!

Nimiehdotuskin on jo mielessä. Janne Juhani. Janne viittaisi paitsi Janiin myös edesmenneeseen veljeeni, Janneen. Juhani rimmaa nätisti Juhon kanssa ja on äitini veljen toinen nimi. Tätä en tiennyt ennen äitini paljastusta. Esko, äidin veli, on ollut aina lempisukulaiseni. Roikuin Eskossa penskana kuin iilimato, joten se, että nimi Juhani liittyy myös häneen on hieno sattuma. Koska tätä blogia lukevat myös sukulaiset, otamme totta kai muitakin ehdotuksia vastaan, mutta älkää ehdottako Aatos Erkkoa, kuten Jani. EI IKINÄ!!!! 

Haukuin juuri Janin suvun nimiä tylsiksi (hei, Jani Tapani, mieti omaasi!), mutta täytyy myöntää, että Janin veljellä on tosi hauska nimi. Entä jos nimeksi laitetaankin Janne Onni Juhani..? Sehän on kuin lastenloru!