Tuollaiselle sikeäuniselle miehelle se taisi olla melkoinen sukellus tuntemattomaan, kun ei illalla tule uni ja pääsee tutustumaan kotinsa öiseen äänimaailmaan. Itse heräsin puoli kolmelta aamuyöllä ja valvoin siitä pientä torkahtamista lukuunottamatta aamuun. Kun olin nousemassa ylös, sängyn pohjalta mumisi uninen ääni: "kuulitko ne oudot torvet yöllä?". Siis MITÄ?

Jani oli ollut illalla ennen kahtatoista juuri nukahtamaisillaan, kun ulkoa oli kajahtanut junan pilliä tai alppitorven puhallusta muistuttava ääni. Valvomiseen tottuneena olen kyllä jos jonkinmoista hässäkkää öisin seuraillut, mutta alppitorvi onkin ihan uusi juttu. On siinä mahtanut olla ukolla ihmettä.

Ainakin puoli kolmelta ison tien rekkaliikenne kantautui toisen puolen pikkuvessaan selvästi kuin olisi pihatiellä ajettu rallia. Vaikka tielle on matkaa, märällä kelillä ääni voi äityä häiritsevän kovaksi jos liikennettä sattuu olemaan paljon. Sisälle ääni ei yllä, saniteettitiloja lukuunottamatta. Viime yönä liikennettä oli. Ehdotinkin Janille, että ehkä se alppitorvi oli rekka. Jotkuthan asentavat rekkoihinsa niitä hurjia torvihärveleitä, jotka herauttaisivat paskat housuun kovavatsaisemmaltakin. Junaratakin menee tuolla metsässä, joskin niin kaukana, etten ole koskaan sieltä mitään ääntä kuullut. Pillin puhalluttaminen kyllä varmasti läpäisee meidänkin seinät. Koska ääni tuli ensin kaukaa, sitten lähempää, se oli peräisin rekasta tai junasta.

Etupihallakin kolisi, todennäköisesti Juhon puolen verannalla. Tämä ääni on täysin normaali lauhalla kelillä, kun tuulee. Olen tuon kolinan aiheuttajaa metsästänyt monet yöt jahtaamalla varkaita ikkunoista ja kuikkimalla vainoharhaisesti toisesta etuovesta. Kävinpä joskus alkuaikoina jopa toisella puolella taloa kurkkaamassa olohuoneen ikkunasta. Tuota alppitorvea lukuunottamatta olenkin varmasti havahtunut jo kaikkeen mahdolliseen. Ja kaikki mahdollinen on pitänyt minua öitä hereillä. 

Saan jotain sairasta mielihyvää siitä, että Janillekin viime yönä selvisi, etten minä ihan hullu ole, kun kuulen mitä ihmeellisimpiä ääniä valvomissessioiden aikana. Kyllä tuo välillä niin epäuskoiselta näyttää, kun kyselen miksi putket huutaa, miksi paukkuu, mikä se rytinä oli... On helppoa pitää toista höyrypäänä, kun itse nukkuu kuurona ja sokeana vieressä. Sitä vaan ihmettelen, miten Jani kuunteli elämöintiä sängyn pohjalla, eikä lähtenyt tutkimusmatkalle. Ei onnistu minulta. Äänet pitää tarkistaa, ei koskaan voi olla varma, mikä ulkona hiippailee. Kenties siellä on alppitorvea soittava aave, jonka aaveilun ainoa tarkoitus on saalistaa aivottomien rakkiparkojen sieluja.

Vielä Juhosta... Jos joku on lukenut tarkkaan näitä bloggailujani, lienee selvillä siitä, että Juholla on ollut vähän ongelmia puhumisen kanssa. Poikahan on jo 2 -vuotias ja sanoja tulee harvakseltaan, lähinnä toistamalla, apinoimalla. Sekin toki on jo edistystä, mutta jotkut lapset puhuvat tuossa iässä jo lauseita. Äitiä Juho huutaa joskus kikattaen, kun isi on niin kurja, että kutittaa parransängellä ja kakan tulosta on ilmoittanut pari kertaa sen jälkeen, kun kakka on jo tullut... lattialle tai housuun. 

Hetki sitten Juho pyysi minua toiseen huoneeseen sanomalla "äiti" ilman parransänkikidutusta. Voi kuulostaa tyhmältä, että tällainen asia pelastaa päivän, osaahan lapsi sanan sanoa, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Iloiseksi asian tekee se, että puhumaton lapsi käyttää äiti -sanaa ilman ulkopuolista yllykettä. Tähän asti Juho on sanonut sanoja pääasiassa vain jos on ollut meneillään jokin sana/apinointi -leikki tai Jani on rääkännyt kutittamalla. Luovasti ja itsenäisesti ei sanoja kuulu. Paitsi se LAMPPU, jota kuuluu joka välissä.