On taas kotiuduttu Keski-Suomesta. Eilen Jani tappeli auton kanssa ja minä lähinnä vitutuksen. Tänään aamulenkin jälkeen sain halottua viimeisiä pöllejä, kun Juho yllätti ja malttoi leikkiä omia leikkejään. Viimeiset halottavat tuottavat tuskaa. Tämähän ei tähän lopu. Kunhan Jani saa aikaiseksi sahata lisää puita, klapihommaa riittää pitkälle syksyyn ellen saa lisättyä vauhtia ja tehtyä kaikkea sitä mukaan, kun Jani sahaa. Moottorisahaan minä en mene koskemaan sormenpäälläkään, kun olen kotona kahden Juhon kanssa. Muuten sen käyttämiseen olisi hyvä opetella. 

Nyt ottaa jo koville noiden isojen kanssa. Niiden nosteluun ja kääntelyyn vaaditaan miehen voimat, minulla ei meinaa riittää edes käsivarsien mitta nostamaan paksuimpia syliin saati, että jaksaisin kanniskella niitä kannolle, jolla ne halon. Ja ne on niin helvetin painavia, että meinaa pääkopassa poksahtaa. Vatsan päällä ei tunnu kivalta kantaa mitään ja osa pölleistä on niin pitkiäkin, etten niitä pysty nostamaan kuin polvilla tukien. Vihlaisut alavatsassa varoittelevat siitäkin.

Tänään unohdin syödä ennen urakkaa. Söin kyllä kuudelta aamulla leivänkäntyn ja join kahvia päälle. Käytiin lenkillä ja tein töitä sen jälkeen, joten huomasin ajankulun vasta, kun oli lähteä taju ja etominen kävi niin sietämättömäksi, että olin oksentaa. Siinä vaiheessa olin ollut viisi tuntia syömättä. Eihän se normaalitilassa olisi mitään, mutta maha-asukki on sitä mieltä, ettei nykyään kestetä yökkäilemättä kuin hädintuskin kolme tuntia.

Kastemekko edistyy sen verran, ettei se edisty. Se ohje, millä sitä aloitin, ei osoittautunut ollenkaan mieleiseksi. Saatan kuulostaa pilkunviilaajalta, mutta niiden palojen liittäminen yhteen ei mitenkään onnistu niin kauniisti kuin pitäisi. Saa siitä "menettelevän", muttei tarpeeksi hyvää. Taidon puutetta, oletan. Sain kirjastosta virkkausaiheisen kirjan, mutta senkään malli ei ollut tarpeeksi nätti. Nyt ajattelin, että teen sen sekä kankaasta että virkkaamalla, mutta jää nähtäväksi, miten siinä käy. Ommellun kastemekon kaava on myös hakusassa, joten joudun kai kehittelemään jotain itse. Onhan tässä aikaa suunnitella ja epäonnistuakin vielä moneen otteeseen. Tässä miettiessä virkkaan pöytäliinaa. Siitä tulee iso ja tekeminen niin työlästä, että turha odottaa kuvia vähään aikaan. Juhlallisia liinoja saa paljon edullisemmin valmiina kaupasta, mutta siinä tekemisessäkin on oma viehätyksensä.

Poltin juuri pinaattikeiton pohjaan. Olen niin kyrpiintynyt noihin romukattiloihin, että seuraavan kerran kauppareissulla tarttuu mukaan laatukattila, maksoi mitä maksoi! Pitäisi ostaa kunnon kattilasarja ja heittää nuo paskat pois.

Tässä vielä kuva kissoista. Paluutamme enemmän ne villiintyivät siitä, että pääsivät taas vapaasti liikkumaan ulkona. Leevikin innostui Wagnerin perään yläoksille.

            986987.jpg